| V. A. Koskenniemi | |
|---|---|
 V. A. Koskenniemi | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. heinäkuuta1885 Oulu,Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kuollut | 4. elokuuta1962 (77 vuotta) Turku,Suomi |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | runoilija, suomentaja, kirjallisuuskriitikko, tutkija, opettaja, esseisti |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Runoja (1906) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| Infobox OK | |
Veikko Antero Koskenniemi (vuoteen 1906Forsnäs); (8. heinäkuuta1885Oulu –4. elokuuta1962Turku) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja,kirjallisuustieteen professori jaakateemikko. Hän löi itsensä läpi hyvin nuorena esikoisteoksellaanRunoja (1906). Erityisen suosittu hän oli 1920- ja 1930-luvulla, jolloin hänet tunnettiinisänmaallisen runotuotantonsa jaoikeistolaisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä ”valkoisen Suomen hovirunoilija”. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat muun muassa suositut isänmaalliset laulutNuijamiesten marssi,Finlandia jaLippulaulu. Poliittisten aaterunojen ohella on yhtä lailla syytä muistaa myös Koskenniemen hyvin laajakeskeislyriikka, joka sekin elää kymmenien klassisten säveltäjien tulkitsemana laululyriikkana.
Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana esikoiskokoelmallaanRunoja (1906), kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvunromanttinenlyriikka jaantiikinmytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä,mittaan jaloppusointuun nojaavaa, ja hän suhtautui varauksellisesti moderniin, vapaamittaiseen ja loppusoinnuttomaan lyriikkaan, jonka parhaista edustajista hän silti kirjoitti myös myönteisiä arvioita. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehtiUudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissäValvojassa jaAjassa. Koskenniemi kutsuttiin vuonna 1921 vastaperustetunTurun yliopistonkirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsäGoethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
Toisen maailmansodan jälkeen Koskenniemi joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi. Häntä arvostelivat sekä poliittinen vasemmisto, joka karsasti hänen oikeistolaisuuttaan ja sodan aikaisia saksalaissympatioitaan, että modernistinen kirjailijapolvi, jolle hän oli vanhentuneiden tyyli-ihanteiden henkilöitymä. Kritiikistä huolimatta Koskenniemi sai nimityksenakateemikoksi vuonna 1948 ja säilytti vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa kulttuurielämässä kuolemaansa asti.
Koskenniemi oli kotoisin Oulusta, kirjoitti ylioppilaaksiOulun lyseosta vuonna 1903 ja opiskeliHelsingin yliopistossa, josta valmistuimaisteriksi vuonna 1907. Opiskelujen aikana hän toimi toimittajana uudistusmielistä sosialismia edustavassa Raataja-lehdessä. Vuoteen 1921 Koskenniemi toimikriitikkona ja vapaana kirjoittajana. Vuonna 1921 hän sai professuurinTurun yliopistosta, jonkarehtorina hän toimi vuosina 1924–1932. Koskenniemenkansallismielisyys heijastui monista hänen runoistaan ja sanoituksistaan, kutenLippulaulusta jaFinlandiasta. Koskenniemi oli aikansa suosituin suomenkielinen runoilijaEino Leinon jälkeen ja merkittävä kulttuuriauktoriteetti.
V. A. Koskenniemi matkusti vuonna 1936natsi-Saksaan luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksenHavaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta, jossa hän kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemenkansallissosialismia jafasismia kohtaan tuntema sympatia, sillä aatteina ne kohtasivat hänennationalistisen jakonservatiivisen maailmankatsomuksensa.Oswald SpenglerinLänsimaiden perikato vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.
Vuonna 1941 Koskenniemi valittiin natsi-Saksan luomanEuroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtajaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle Suomen irtauduttuaaseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaismyönteisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittajaViljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajan roolistaan. Tätä edesauttoiRaoul Palmgrenin vuonna 1947 julkaistu kirjoitusHautakirjoitus Koskenniemelle, jonka mukaan hän oli ”venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisenshovinismin edustaja.”
Koskenniemen runoja ovat säveltäneet muun muassaKaj Chydenius,Ossi Elokas,George de Godzinsky,Ilmari Hannikainen,Väinö Hannikainen,Paavo Heininen,Lauri Ikonen,Armas Järnefelt,Heino Kaski,Yrjö Kilpinen,Heikki Klemetti,Pekka Kostiainen,Otto Kotilainen,Felix Krohn,Kauko Kuosma,Toivo Kuula,Helvi Leiviskä,Eino Linnala,Leevi Madetoja,Erkki Melartin,Aarre Merikanto,Oskar Merikanto,Selim Palmgren,Olavi Pesonen,Tauno Pylkkänen,Väinö Raitio,Sulho Ranta,Arvo Räikkönen,Toivo Saarenpää,Wilho Siukonen,Ahti Sonninen,Heikki Suolahti,Martti Turunen,Kalervo Tuukkanen jaHarri Wessman. Hän onEino Leinon ohella eniten sävellettyjä runoilijoitamme. Jotkin V. A. Koskenniemen runot (kuten "On suuri sun rantas autius") ovat lauluina niin tunnettuja, että niitä yleisesti luullaan kansan suusta syntyneiksi.
Koskenniemi kuoli Turussa 4. elokuuta 1962. Hänet on haudattuTurun hautausmaalle.[1]
V. A. Koskenniemen puoliso oli vuodesta 1922 filosofian maisteri Vieno Pohjanpalo (1897–1989), jonka isä oli tehtailijaJuhani Pohjanpalo. Heillä oli kaksi lasta, englantilaisen filologian professoriInna Koskenniemi ja hovioikeudenneuvos Hannu Koskenniemi.[2] V. A. Koskenniemen pojanpoika,akatemiaprofessoriMartti Koskenniemi on kansainvälisesti arvostettukansainvälisen oikeuden tutkija.[3] Toinen pojanpoika on sisäasiainministeriön hallitusneuvos Eero Koskenniemi.
V. A. Koskenniemen nimeä kantavatV. A. Koskenniemi -palkinto jaV. A. Koskenniemi -mitali. OulunAinolanpuistossa on Koskenniemen muistolle pystytetty veistosMerikosken muusat. Veistos valmistui vuonna 1985, ja siitä tehtiin pari vuotta myöhemmin kopio Turkuun.[4] Turussa sijaitseva veistos on sijoitettu Koskenniemen mukaan nimetylle Koskenniemenkadulle.[5] Turun yliopiston ylioppilaskunta on nimennyt V. A. Koskenniemen kunniajäsenekseen. Koskenniemen muistoa vaalii V. A. Koskenniemen Seura.[6]
Heikki Alikosken vuonna 1940 löytämä pikkuplaneetta1697 Koskenniemi on nimetty V. A. Koskenniemen mukaan.[7]
Sitaatteja aiheestaV. A. KoskenniemiWikisitaateissa| Edeltäjä: Artturi H. Virkkunen | Turun yliopiston rehtori 1924–1932 | Seuraaja: J. G. Granö |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
