| Tekla Hultin | |
|---|---|
 | |
| Kansanedustaja | |
1.8.1908–30.4.1924 | |
| Vaalipiiri | Viipurin läänin läntinen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Thekla Johanna Virginia Hultin |
| Syntynyt | 18. huhtikuuta1864 Jaakkima |
| Kuollut | 31. maaliskuuta1943 (78 vuotta) Helsinki |
| Puoliso | naimaton |
| Tiedot | |
| Puolue | Kansallinen Kokoomuspuolue |
| Muut puolueet | Nuorsuomalainen Puolue (vuoteen 1918) |
| Koulutus | filosofian tohtori (1896) |
| Infobox OK | |
Thekla (Tekla) Johanna Virginia Hultin (18. huhtikuuta1864Jaakkima –31. maaliskuuta[1]1943Helsinki) oliSuomen toinennaistohtori ja ensimmäinen naispuolinenfilosofian tohtori (1896). Hän olinuorsuomalaisten jakokoomuksenkansanedustajana 1908–1924, Suomen ensimmäinen vakinainen naispuolinen toimittaja ja päätoimittaja,[2][3][4] tutkija sekä puolue-, järjestö- ja naisasia-aktivisti. Hultin omisti elämänsä työlle isänmaan, naisasian,liberalismin ja sosiaalisten kysymysten puolesta.
Hultin syntyiJaakkimassa ensimmäisenähenkikirjoittaja Julius Hultinin ja Emma Savanderin viidestä lapsesta.[1] Hän kävi koulua Sortavalan ja Viipurin yksityisissä tyttökouluissa. Helsingin jatko-opistosta hän valmistui opettajaksi vuonna 1885.[1]
Seuraavana vuonna 1886 Hultin aloitti yliopisto-opinnot.[1] Hän opiskeli muun muassakirjallisuustiedettä,taidehistoriaa jasielutiedettä, mutta valitsi pääaineekseenhistorian. Hultin valmistuifilosofian kandidaatiksi keväällä 1891.[1] Lopputyön aiheena oli Englanninsiirtomaapolitiikka Amerikassa. Valmistumisensa jälkeen Hultin aloitti työskentelyn toimittajana. Hän toimiDagbladetin avustajana.
Vuosina 1896–1897 Hultin laati taloushistorian alan väitöskirjaansaHistoriska upplysningar om bergshandteringen i Finland under svenska tiden (Historiallisia tietoja vuoritoimesta Suomessa Ruotsin vallan aikana), jonka aiheena on Suomen vuoritoimen historia. Väiteltyään vuonna 1896 Hultin antautui täysin virkauralle ja erityisesti poliittiselle toiminnalle. Hultin toimitti muun muassa kirjanSuomalaisuuden herätys (1892), kirjoitti useita kirjasia, kutenMikä on perustuslaki? (1899) jaSuomen asema Venäjän valtakunnassa (1907), sekä kirjoittiLeo Mechelinin elämäkerran.
Vuonna 1901 Hultinista tuliTilastollisen päätoimiston toinenaktuaari, kun hänelle pyynnöstä myönnettiinerivapaus sukupuolestaan.[5] Myöhemmin hänen sukupuolensa ja poliittiset mielipiteensä estivät etenemisen ensimmäisen aktuaarin virkaan. Välillä hänet pidätettiinkin virantoimituksesta. Hultin toimi tehtävässä aina vuoteen 1929, jolloin hän jäi eläkkeelle. Työssään hän toimitti lukuisia tilastollisia tutkimuksia muun muassa köyhäinhoidosta, avioeroista ja naisten yötyöstä.
Hultin muistetaan myös päiväkirjoistaan, joissa hän kuvaa elävästi historiallisia tapahtumia ja niiden itsessään ja suomalaisissa yleisemminkin herättämiä tuntoja, esimerkiksi kansallista innostusta Japanin voitoista Venäjää vastaan käydyssä sodassa (mikä johti mielenosoituksiin, mellakoihin,suurlakkoon ja lopulta vapauden ja demokratian lisääntymiseen Venäjällä ja Suomessa 1905).[6]
Hultin päätti olla avioitumatta, jotta hän saa vapaasti toimia niiden asioiden vuoksi, joita hän piti tärkeinä. Hän asui pitkään Aldyth-sisarensa kanssa Helsingissä, ja hänellä oli vilkas seuraelämä.
Hultin oli yksiNuorsuomalaisen Puolueen perustajista. Sittemmin hänestä tuli puolueen pää-äänenkannattajanPäivälehden vakituinen toimittaja (1893–1901).[5]
Hultin osallistuiAleksanteri II:n patsaan mielenosoitusluonteiseen kukittamistapahtumaan 13. maaliskuuta 1899. Hultin oli Helsingissä keräämässä allekirjoituksiaSuureen adressiin, monistamassa adressia varten tarvittuja adressilehtiä ja järjestelemässä tuhansia koottuja adresseja lopulliseen järjestykseen.[7] Hän osallistuiSeurahuoneen juhlasalissa myös Suuren adressin lähetystön tervetuliaisjuhlaan, joka järjestettiin kun lähetystö palasiPietarista 18. maaliskuuta 1899.[8]
Hultin oli mukana senaattori Leo Mechelinin 60-vuotisjuhlissa miehen kotona Fabianinkatu 16:ssa.[9] Hultin oli Mechelinin sukulainen ja läheinen perheystävä, ja hän toimi tämän sihteerinäkin. Toisin kuin Mechelin, Hultin eisortokausilla tyytynyt rauhanomaiseen vastarintaan. Hultin toimi vuonna 1900Isänmaan Ystävä -lehden vastaavana toimittajana, mutta tehtävä päättyi kun venäläinen kenraalikuvernööriNikolai Bobrikov lakkautti lehden.[5]
Hultin oli perustamassanaiskagaalia vuonna 1902, jolloin joukko hänen ystäviään kokoontui hänen kotonaan. Yhdessä he päättivät auttaakagaalia levittämään ja ylläpitämään vastarintahenkeä kodeissa ja yhteiskunnassa. Naiskagaalin keskuskomitea oli Helsingissä, ja paikalliskomiteoita taas muilla paikkakunnilla. Hän toimi naiskagaalin varapuheenjohtajana.[10]
Hultin työskenteli myösaktivisti- jajääkäriliikkeiden puolesta. Hän oli merkittävä ideologinen vaikuttaja puolueissaan ja liikkeissään. Hän salakuljettiVapaita lehtisiä Tukholmasta Suomeen.[11]
Hultin oliSuomalaisen naisliiton (1907–1909) sekä Nuorsuomalaisen Naisklubin (1902) ensimmäinen puheenjohtaja sekäNaisasialiitto Unionin merkittävä vaikuttaja. Naisasialiitto Unioni toimi ahkerasti muun muassa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta, jonkaMechelinin senaatti toteuttikin vuonna 1906.[5] Hultin yritti saada kaikkien yhteiskuntaluokkien naiset yhteistyöhön näissä kysymyksissä, mistä naisasiaan sinänsä myönteisesti suhtautunutSDP varoitteli omiaan.
Hultin oli vuosina 1908–1924Viipurin läänin läntisen vaalipiirin kansanedustaja. Kun Nuorsuomalainen Puolue hajosi vuonna 1918, hän liittyiKansalliseen kokoomuspuolueeseen.[5] Helsingin kaupunginvaltuutettuna hän toimi vuosina 1925–1930.[5] Hultin toimi myös presidentinvalitsijamiehenä vuonna1925.[2]
Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta nimesi keväällä 2014Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevanSanomatalon jaKiasman välisen aukion Tekla Hultinin mukaan kunnianosoituksena Suomen ensimmäiselle naispuoliselle toimittajalle ja aikansa merkittävälle yhteiskunnalliselle vaikuttajalle.[3][4]
