 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. Tarkennus:Melkein lähteetön. Erityisesti tällainen artikkeli pitää kirjoittaa lähteiden perusteella. |
Liikkuva poliisi (lyhenneLP[1]) oli poliisille kuuluvia turvallisuustehtäviä hoitanut,liikennevalvontaan erikoistunutpoliisin valtakunnallinen yksikkö. Poliisiyksikön viimeinen päällikkö oliKari Rantala.Liikkuvan poliisin organisaatio jakautui eteläiseen, läntiseen ja pohjoiseen tulosyksikköön sekä lentoaseman yksikköön, turvallisuusyksikköön ja liikkuvan poliisin johdon esikuntaan. Liikkuva poliisi päätettiin lakkauttaa ja sen toiminta yhdistää paikallispoliisin toimintaan sisäministeriPäivi Räsäsen työryhmän aloitteesta syksyllä 2012. Liikennepoliisien määrä ei kuitenkaan vähentynyt, vaan he siirtyivät paikallispoliisin palvelukseen.[2] Liikkuva poliisi lakkautettiin vuoden 2014 alussa.[3]
Suomen liikkuva poliisi perustettiin15. syyskuuta1930. Kyseessä oli aluksiHelsingin kaupungin poliisilaitoksen yhteyteen muodostettuliikkuva poliisikomennuskunta (LPK). Virkavalta katsoi tarvitsevansa uutta moottoroitua poliisiyksikköäLapuan liikkeen otteiden koventuessa. Suomen yhteiskunnalliset olot rauhoittuivatkieltolain kumouduttua jaMäntsälän kapinan kukistuttua. Koska liikkuva poliisiosasto oli kuitenkin osoittautunut tarpeelliseksi, sitä päätettiin vahvistaa ja vuonna 1933 useimmatSuomen läänit saivat kukin oman osastonsa.[4] Ensimmäiset maantiepoliisipartiot aloittivat liikenteen valvonnan vuonna 1935.[5]
Myöhemmin yksikön vastuulle tuli taistelu viinan salakuljetusta jatrokareita vastaan.Talvi- jajatkosodan vuosina liikkuvan poliisikomennuskunnan toiminta oli vähäistä, sillä suurin osa henkilökunnasta oli sotapalveluksessa. Sotien päätyttyä LPK:n tehtävät lisääntyivät: sen tehtäviksi tulivat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilyminen rautateillä, liikkumisvapaudesta annettujen rajoitusten noudattamisen valvonta jatasavallan presidentin turvallisuudesta huolehtiminen.
Vuosina 1944–1956 tehtäviin kuului turvata myös Neuvostoliiton kauttakulkuliikennePorkkalan vuokra-alueelle. LPK:n henkilöstömäärä oli suurimmillaan vuonna 1945, jolloin se oli noin 3 000 henkeä. Liikkuvan poliisikomennuskunnan nimi muutettiin Liikkuvaksi poliisiksi vuonna 1947. Samana vuonnavalvontakomissio poistui Suomesta ja Liikkuvalle poliisille määrättyjen lisätehtävien määrä vähenisotatilan jatasavallan suojelulain voimassaolon lakatessa.[4]
Yhteiskunnallisten olojen normalisoituessa 1940-luvun lopulla Liikkuvan poliisin tehtäviksi tulivat liikenteen valvonnan ja paikallispoliisien avustamisen lisäksi koululaisten liikennevalistus, kalastuksen ja metsästyksen sekä alkoholilainsäädännön noudattamisen valvonta.[6]
Suomen autoistuttua1950-luvulta alkaen liikenteen valvonta korostui liikkuvan poliisin toimenkuvassa. Se toimi myös valtakunnan poliisireservinä. Tärkeä uudistus poliisin auto- ja moottoripyörähankintojen lisäämisessä tapahtui vuonna 1954: tällöin perustettiin Poliisiautovarikko, jonka tehtäväksi tuli hankkia ja kunnostaa kalustoa poliisin käyttöön. Kaluston tarve olikin suuri, sillä Suomen 256 poliisipiiristä täysin ilman autoa oli 1950- ja 1960-lukujen taitteessa vielä noin puolet. Autopulaa helpotettiin sillä, että monet poliisit käyttivät virkatehtäviensä hoidossa omia autojaan.[4]
Samaan aikaan valtion hankintojen lisääntymisen kanssa yleistyivät myös eri yritysten ja yhteisöjen autolahjoitukset poliisille. Tunnetuin tällainen tempaus oli toimittajaNiilo Tarvajärven vuonna 1967 organisoima Hamsteri-keräys, jonka tuotolla hankittiin Liikkuvalle poliisille 51 uutta partioautoa. Samassa tilaisuudessa HelsinginSenaatintorilla poliisille luovutettiin myös viisi öljy-yhtiöShellin lahjoittamaa autoa, ja lisäksi Volvo-Auto ja Helsingin Urheiluautoilijat ry lahjoittivat kumpikin yhden auton. 1960-luvun päättyessä poliisiautoja oli noin 900. Kalusto oli kuitenkin kirjavaa ja edustettuina olivat miltei kaikki Suomessa myydyt automerkit; aikoinaan tunnettuja olivat myös kaksi Liikkuvan poliisin kalustoon vuosina 1961–1966 kuulunuttaWihuri-yhtymän lahjoittamaaPorsche-urheiluautoa.[4] Vuonna 1972 Suomessa oli vielä 50 poliisipiiriä kokonaan ilman poliisiautoja.[7]
Liikkuvan poliisin autokanta yhtenäistyi 1970-luvun aikana, ja peruspoliisiautoksi vakiintuiSaab 99. Vuosikymmenen kuluessa poliisiautojen määrä nousi toiselle tuhannelle. Vuoden 1974 alusta lähtien kaikki poliisiautot maalattiin kaksivärisiksi eli sinivalkoisiksi ja kylkiin kiinnitettiin tunnukset "Poliisi – Polis". 1970- ja 1980-lukujen taitteessa poliisin käytössä oli 43 moottoripyörää.[4]
Liikkuva poliisi avusti myös koululaisten liikennekasvatusta.Liikenneturvan edeltäjä,Tapaturmantorjuntayhdistyksen liikennejaos Talja lahjoitti 1960-luvulla Liikkuvalle poliisille kahdeksan opetusautoa, joita käytettiin pääasiassa koulujen liikenneopetuksessa. Autot oli varustettu täydellisin liikenneopetusvälinein; niihin kuuluivatelokuvaprojektori filmeineen javalkokankaineen,nukketeatterin tarpeisto, pienoisliikennemerkit sekä polkupyöriä tai polkuautoja. Lisäksi Liikenneturva valmisti poliisille aineistoa liikenneopetukseen. ”Poliisin liikenneopetuskansio” sisälsi valmiita oppituntirunkoja, ja poliiseja valmennettiin kouluopetukseen pedagogisilla kursseilla.[8]
Liikenteen valvonnassa Liikkuvan poliisin päähuomio keskittyi 1960-luvulla ajotapojen valvontaan. Tiestön parantuessa ja autokannan lisääntyessä poliisi puuttui muun muassa risteysajoon ja vaarallisiin ohituksiin. Ensimmäiset nopeusvalvontatutkat saatiin käyttöön vuonna 1960. Tutkalaitteistojen määrä oli pitkään vähäinen, vaikkakin virallisesti vahvistettiin sen olevan "riittävä". Tiekohtaisten nopeusrajoitusten tiukentuessa ja tekniikan kehittyessä tutkien määrä lisääntyi siten, että 1980-luvulla niitä oli 30. Vuonna 1996 poliisi valvoi ajonopeuksia 280 tutkalla. Vuonna 1958 Liikkuva poliisi sai ensimmäiset vaa'at ajoneuvojen kokonaispainojen valvontaa varten.[4]
Jo vuoden 1926 ensimmäisessä tieliikennelaissa määriteltiin rangaistusseuraamukset moottoriajoneuvon kuljettamisesta juopuneena, mutta liikkuvan poliisin keinot kuljettajien ajokunnon valvonnassa olivat pitkään vähäiset. 1950-luvulla ajokuntoa tutkittiin väriä vaihtavalla puhalluspussilla tai hengitysilman hajun perusteella. Rattijuopumuksen promillerajat vahvistettiin laissa vuonna 1977, ja seuraavana vuonna poliisi sai käyttöönsä ensimmäiset kaksialkometriä. Väriä vaihtavat puhalluspussit olivat käytössä vuoteen 1978.[4]
Helsingissä kesällä 1975 järjestetynEuroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (Etyk) myötä Liikkuvan poliisin tehtäväkenttä laajeni entistä näkyvämmin kattamaan Suomessa järjestettävien kansainvälisten kokousten ja tapahtumien, kuten yleisurheilun Euroopan- ja maailmanmestaruuskisojen sekäJyväskylän suurajojen turvallisuudesta huolehtimisen.[9]
1990-luvun alussa Liikkuva poliisi aloitti automaattisen liikennevalvonnan, joka siirtyi sittemmin paikallispoliisin hoidettavaksi. Saman vuosikymmenen aikana Liikkuvan poliisin henkilöstön määrä väheni yli kymmenen prosenttia; toisaalta tekniikan kehitys mahdollisti toiminnan tason säilyttämisen resurssien vähenemisestä huolimatta.[9]
Liikkuvan poliisin organisaatio uudistettiin vuonna 1994. Aikaisemmista 11 lääninosastosta siirryttiin neljään alueosastoon, joiden lisäksi olivatHelsinki-Vantaan lentoasemalle sijoitettu Lentoaseman yksikkö sekätasavallan presidentin kanslian yhteydessä toiminut turvallisuusyksikkö.
Viimeisinä aikoinaan liikkuvan poliisin päätehtävänä olitieliikenteen valvonta ja ohjaus. Valvonta jakautui nopeus-, ajotapa- ja rattijuopumusvalvontaan, raskaan liikenteen valvontaan sekä turvalaitevalvontaan (mm. turvavöiden käyttämättä jättäminen). Liikenteenvalvonnassa käytettiin monipuolista kalustoa, johon kuului autoja, moottoripyöriä, veneitä ja moottorikelkkoja. Tunnuksellisten partioautojen ja -pyörien lisäksi liikkuvalla poliisilla oli käytössään lukuisia tunnuksettomia eli ns. siviiliautoja ja -moottoripyöriä, joissa oli samoja valvontalaitteita kuin muissakin poliisiajoneuvoissa. Näissä ajoneuvoissa oli lisäksi aina tallentava kamera, joiden kuvamateriaalia käytettiin todisteena rikosten selvittämisessä. Siviilipoliisiautoja kuljettivat sekä siviili- että virkapukuiset poliisit.
Poliisitunnuksin varustetut poliisimoottoripyörät olivat useimmitenBMW K 1200 RS jaYamaha FJR 1300 -merkkisiä suuritehoisia moottoripyöriä, joiden huippunopeus täydessä työvarustuksessa oli 245 km/h (BMW) ja 260 km/h (Yamaha). Tunnuksettomina poliisimoottoripyörinä käytettiinYamaha YZF1000R Thunderace- jaYamaha YZF-R1 -moottoripyöriä. Näiden moottoripyörien huippunopeus on jopa 300 km/h ja kiihtyvyys 0-100 km/h noin 3 sekuntia. Moottoripyöräpoliisien tehtävä takaa-ajotilanteissa oli pysyä ajoneuvon perässä ja ohjata autopartioita takaa-ajetun liikkeissä.
 | Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys onkyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovatluotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus:ovako ne yhä olemassa, vaikkakaan eivät enää Liikkuvan poliisin vaan jonkin muun yksikön alaisuudessa? |
Liikenneturvallisuuskeskukset olivat pääosin vanhan lääninjaon mukaisia, poliisilaitosten organisaatioihin kuuluvia yksiköitä, jotka käsittelivät automaattisen liikennevalvonnan keräämää aineistoa ja sen perusteella tehtävää sakotus- ja huomautustoimintaa. Liikenneturvallisuuskeskus purki kameratolppien kuvia ja tutki onko kuvattu henkilö tunnistettavissa. Keskuksia oli maassa 7, mm.Vaasassa,Ulvilassa jaHyvinkäällä. Niissä työskenteli poliisimiehiä, siviilihenkilöitä sekä siviilipalvelumiehiä.
Liikkuva poliisi vastasi poliisin ajokoulutuksesta ja miehistöä jatko- ja kertauskoulutettiin joka vuosi ajotaitojen osalta. Tämän ansiosta liikenteessä liikkuvien poliisien ajotaidot pysyivät yllä jatkuvasti. Autoihin liittyvää ajokoulutusta Liikkuva poliisi antoi ympäri vuoden poliisin ajokoulutuskeskuksessaPieksämäenNaarajärvellä. Moottoripyöräpoliisien perus- ja jatkokoulutusta Liikkuva poliisi järjesti LopenRäyskälässä.
Liikkuva poliisi hoiti myös kansainvälisten kokousten aikana valtiovieraiden ja heidän turvamiestensä autokuljetusta ja kokouspaikkojen ympäristöjen turvaamisen. Liikkuva poliisi osallistui mm.ASEM-huippukokousten kuljetus- ja turvatoimiin.
Liikkuva poliisi vastasi myösHelsinki-Vantaan lentoaseman poliisitoimesta. Lentoaseman yksikkö oli useita kertoja ollut poliisin lakkautuslistan kärjessä, mutta jatkoi itsenäisenä niin kauan kuin Liikkuva poliisi oli toiminnassa. Yksikön merkitystä jouduttiin pohtimaan, koska se sijaitsi keskellä Vantaan kaupunkia ja Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen toimialuetta.
Liikkuvan poliisin turvallisuusyksikkö huolehti Suomen tasavallan presidentin ja eläkkeellä olevien presidenttien turvallisuudesta. Turvallisuusyksikkö sai virka-apua tehtävänsä hoitamiseksi muilta poliisiviranomaisilta. Myös valtioneuvoston jäsenten ja eduskunnan puhemiehen sekä eräiden valtiovierailujen osallistujien turvallisuudesta huolehtiminen kuului LP:lle.
Tasavallan presidentin käyttämien tilojen turvallisuudesta huolehti turvallisuusyksikkö yhdessä Helsingin poliisilaitoksen ja liikkuvan poliisin Turun yksikön kanssa.
Turvallisuusyksikön päätehtävänä olivat tasavallan presidentin henkilösuojaus- ja kuljetustehtävät sekä erilaiset tuki- ja palvelutoiminnot tasavallan presidentin kanslialle. Henkilösuojauksessa keskityttiin erityisesti turvatoimien ennaltaestävyyteen. Tähän päästiin huolellisella turvatoimien suunnittelulla, turvatoimien taktisella toteuttamisella ja henkilöstön korkealla ammattitaidolla.
Liikkuvan poliisin organisaatiota uudistettiin vuoden2010 alussa mm. poistamalla erilliset osastot. Etelä-Suomen, Länsi-Suomen, Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen osastot korvattiin kolmella maantieteellisesti jaetuilla tulosyksiköllä. Tulosyksiköiden toiminnasta vastasivat tämän jälkeen liikennepoliisitarkastajat. Liikkuvan poliisin päämaja ja johdon esikunta sekätilannekeskus (Tike) sijaitsivat Helsingin Malmilla, lentoaseman yksikköVantaalla Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja turvallisuusyksikkö Helsingin Meilahdessa tasavallan presidentin virka-asunnonMäntyniemen yhteydessä.
Päälliköinä ovat toimineet muun muassa: